Parempiosaisilla ei ole huolen häivää edes näin lama-aikaan. Kuitenkin aina vain suureneva joukko meistä ei tule toimeen, mitenkään. Eikä kaikilla ole tilanne itseaihautettu. Ei ole otettu pikavippiä harkitemattomasti, elää humputeltu ryypäten ja rellestäen. Sairaus/työttömyys ei ole hyvä yhdistelmä kenellekään. Pienestä perusrahasta jos joutuu kalliita lääkkeitä ostamaan ja vuokraakin maksamaan, niin eipä tuota käteenjäävää paljoa ole.

Tänään hesarissa julkaistussa jutussa kerrotaan tästä karusta faktasta. Kirkkojen ruoka-apuun turvautuu aina vain useampi. Myllypurossa määrä on kolmanneksen suurempi kuin vuosi takaperin. Ja ehkä surullisinta tässä on nuorten lisääntyminen jonoissa. Eikä tässä odoteta tilanteen paranevan, päinvastoin. Syksyllä jonot pitenee, arviodaan kirkon ruoka-avusta.